HUBS : Tulevaisuuden työelämätaidot – odotukset ja todellisuus

Tämä blogiteksti Tulevaisuuden työelämätaidot – odotukset ja todellisuus julkaistaan osana Talentchainin ja HUBSin yhteistyökurssia Tulevaisuuden työelämätaidot. Blogitekstin on kirjoittanut Toni Lehtola. Tutustu myös muihin Talentchainin blogin työelämätaitoja käsitteleviin julkaisuihin.

Tulevaisuuden työelämätaidot – odotukset ja todellisuus

Työelämätaidot on käsitteenä moniulotteinen, mutta lyhyesti sen voidaan sanoa tarkoittavan ns. perustaitoja joita tarvitaan työelämässä alasta riippumatta. Tällaisia taitoja katsotaan olevan erilaiset ongelmanratkaisutaidot, ryhmä- ja projektityöskentelytaidot, kommunikaatiotaidot ja sosiaaliset taidot. (Nykänen & Tynjälä 2012.) Se, mitä painoarvoa millekin taidolle annetaan on hyvin alakohtaista. Tämän lisäksi työelämä käy läpi jatkuvaa murrosta, se minkälaisia taitoja tarvitaan nyt tai tulevaisuudessa, on hankala sanoa varmaksi, mutta tiettyjä viitteitä tulevasta voidaan jo nyt nähdä. Palataan siihen vielä blogin loppupuolella. 

Jos ensin mietitään miten työelämä on muuttunut viime vuosina, niin tulee mieleen mm. jatkuva muutos, kiire, tehostaminen, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen ja koko ajan kasvavat suorituspaineet sekä odotukset. Digitalisaation yleistyminen ja ihmisten jatkuva tavoitettavuus on myös edelleen hämärtänyt työ- ja vapaa-ajan erottamista toisistaan.

Nykypäivän valossa lisäisin  perinteiset elämänhallinnan taidot tärkeäksi osaksi työelämätaitojen rinnalle, koska jos ihmisen elämänsisällön kokonaisuus ei ole hallinnassa, niin se lopulta näkyy kaikilla osa-aluilla lisääntyvänä pahoinvointina tai erilaisina hyvinvoinnin haasteina. Voidaan puhua myös elämänsisällön ylikuumentumisesta, kun monipuolistunut elämänsisältö ja kiinnostuksen kohteet kilpailevat keskenään käytössä olevasta rajallisesta ajasta (Kokkinen 2020). 

Välillä tuntuu, että nykyajan myllerryksessä on itsekin hyvin vaikea pysyä perässä. Olenko ainoa? Miten sen mahtaa kokea nykyajan nuoret ja työelämässä vasta uraa aloittavat? On selvää, että haasteita on, mutta myös paljon mahdollisuuksiakin. Vuonna 2012 Iltalehti järjesti kyselyn, jossa 10 000 vastaajasta 88 % oli sitä mieltä, että nuorilla on puutteita työelämän perustaidoissa (Manai 2013). Samaan aikaan on huomattu, että vaikka työikäisten terveys on parempi kuin ennen, niin tästä huolimatta työkyvyttömyys on kasvanut. Taustalla on varsinkin mielenterveyden ongelmat, ja varsinkin nuorten osuus niissä on erityisen hälyttävä. (Ferrie, Virtanen & Kivimäki 2014.) Miten varmistetaan, että tämä kehitys saadaan käännettyä? Ja mitä ylipäätänsä on tapahtunut, että tämänkaltainen kehitys on alkanut? 

Ensinnäkin on hyvä huomata, että näihin ongelmiin on havahduttu ja toimiin ryhdytty. Työelämätaidot ja niiden kehittäminen on otettu osaksi jo perusopetuksen opetussuunnitelmassa vuodesta 2016 alkaen (Opetushallitus n.d.). Iso rooli on myös ammattikouluilla ja ammattikorkeakouluilla, joiden harteilla on tuottaa sellaisia osaajia jotka vastaavat työelämän tarpeita. Mutta ehkä isoin rooli on lopulta itse työnantajalla. En oikein voi uskoa, että nuorten työelämätaidot ovat niin huonolla tolalla kuin Iltalehden vuonna 2012 teettämä kysely antaa ymmärtää. Vaan kyseessä on enemmänkin se, että odotukset työantajan ja uuden työntekijän välillä eivät täysin kohtaa. Varsinkin nuori, uraa aloittava työntekijä, tarvitsee ohjausta myös alakohtaisissa perusasioissa. Kun taas työnantaja usein toivoo saavansa valmiiksi osaavan työntekijän, jolle voi vain osoittaa missä sorvi sijaitsee. 

Olen itse toiminut esihenkilönä yli 6 vuotta logistiikka-alalla ja sinä aikana palkannut yli 100 nuorta työntekijää, ketkä ovat tulleet joko ensimmäiseen työnpaikkaansa, tai tekemään kesätöitä kesän ajaksi. Oma kokemukseni on, että nykynuoret ovat fiksuja ja oppivat nopeasti uutta, kunhan heille antaa siihen reilusti mahdollisuuden. Nuoret lähtevät työelämään hyvin erilaisista lähtökohdista, ja oman kokemukseni mukaan se, että kuinka hyvin työnantaja osaa ottaa nämä lähtökohdat yksilöllisesti huomioon – niin sen parempi lopputulos. Kaikkein sitoutuneimmista työntekijöistä iso osa oli heitä, keillä oli alussa ehkä hieman huonommat lähtökohdat, sekä työelämätaidot, mutta työnantaja oli sitoutunut käyttämään enemmän aikaa opastukseen ja avustamiseen mitä normaalisti. 

Nykyinen alati muuttuva pandemiatilanne on vielä omiaan lisäämään tähän yhtälöön haasteita. Pelätäänkin, että korona-aika tulee vielä näkymään lisääntyneenä mielenterveyden oireiluna, varsinkin nuorten ikäryhmässä (Erkko 2021). Tämä ei mielestäni ole ollenkaan perätön pelko, varsinkin jos työpaikalla on laaja etätyö ollut käytössä pidemmän aikaan. Voisitko kuvitella, että et voisi mennä lounastauolle työkavereiden kanssa kokonaisen vuoden ajan? Entä jos olisit ensimmäisessä työpaikassasi ja et edes alun perin pääse kasvokkain tutustumaan kollegoihin? Tässäkin jälleen, tulee työnantajan toiminta keskiöön. Vaikka voimassa olevia pandemiarajoituksia ei voi muuttaa, mutta kuinka ottaa huomioon nuoret tässä tilanteessa? Se, miten hyvin siinä on lopulta onnistuttu, tullaan todennäköisesti näkemään myöhemmin.  

Lopuksi voidaan todeta, että nykyinen pandemiatilanne ja työelämän muutos ovat haasteellisia meille kaikille, ja eritoten nuorille. Nyt on tärkeää, että kukaan ei jäisi työpaikalla yksin, vaan otetaan kaikki mukaan, varsinkin se uusi työntekijä! Nuoria haluan kannustaa tarttumaan tämän päivän haasteisiin ja eritoten muutoksen luomiin uusiin mahdollisuuksiin. Teillä on rutkasti tarvittavaa osaamista! Omia elämänhallinnan taitoja on myös hyvä tarkastella ja oppia tunnistamaan ylikuumentumisen merkit ajoissa, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kaikkea ei kuitenkaan voi osata heti, ja kantapään kautta oppimista tapahtuu meillä kaikilla, mutta pyritään kuitenkin välttämään sitä. Apua ei ole ikinä häpeä pyytää, eikä kysyvä tieltä eksy. 

 Toni Lehtola 

Lähteet 

 Erkko, A. 2021. ”Nuorissa kytee nyt mielenterveyspommi”; Korona-aika on koetellut nuorten jaksamista eri tavoin kuin vanhempien ikäluokkien. Kauppalehti. Tiistai, 25. toukokuuta 2021.  

Ferrie, J., Virtanen, M. & Kivimäki, M. 2014. The healthy population-high disability paradox. Occupational and Environmental Medicine, 71(4). 232−233. 

Kokkinen, L. (toim.) 2020. Hyvinvointia työstä 2030-luvulla – skenaarioita suomalaisen työelämän kehityksestä. Helsinki: Työterveyslaitos. 

Manai, A. 2013. Työelämätaidot takkuavat?. Duunitori. Päivätty 30.10.2013. https://duunitori.fi/tyoelama/tyoelamataidot-takkuavat. 

Nykänen, S. & Tynjälä, P. 2012. Työelämätaitojen kehittämisen mallit korkeakoulutuksessa. Aikuiskasvatus 32(1), 17-28. https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/93966/52644. 

Opetushallitus. n.d. Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat. Luettu 30.12.2021. https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-ydinasiat.