Lisää tylsyyttä työelämään, kiitos!
Lisää tylsyyttä työelämään, kiitos!
Vielä kymmenisen vuotta sitten meistä kärsimättömimmätkin useimmiten jaksoivat odottaa: Siirtymät paikasta toiseen olivat usein ”hitaampia”. Verkkosivujen tai alustojen avautumista odotettiin ilman suurempaa turhaumista. Hitaat järjestelmät tai tehtävän työn hitaus ei häirinnyt omakohtaista kokemusta työntekemisestä ehkä niin paljoa kuin tänä päivänä. Oletko samaa mieltä?
Kun olen vaihtanut kuulumisia Talentchain-verkostomme kanssa, lyhytjänteisyys ja keskittymiskyvyttömyys ovat nousseet useissa keskusteluissa sekä yksilöiden että yhteisöjen isoimmiksi haasteiksi juuri nyt.
Muutama esimerkki tilanteesta: bussipysäkillä ollessasi näet harvan ihmisen vain olevan. Itseasiassa siirtymähän tuntuu olevan juuri hyvä hetki käyttää vaikka vuorovaikutukseen, sosiaalisen median tutkailuun tai uutisten läpikäyntiin. No entäpä sitten työpaikan tauot? Useimmiten emme enää päädykään vain olemaan, vaan pikemminkin välttelemme sitä esimerkiksi katoamalla tietokoneella internetin maailmaan tai kaivamalla puhelimen esille. Listaa voisi jatkaa, mutta saitte varmasti kiinni. Olemme tänä päivänä taidokkaita käyttämään tyhjän ajan hyödyksi. Esimerkkejä tylsyydestä, eli olemisesta poistumiseen, löytyy päivittäin meiltä useimmilta.
Mutta miksi meidän täytyy olla lähes koko ajan tekemässä jotakin?
Tylsyys ja sen sietäminen vaikuttaa (työ)elämään.
Aivan ensiksi meidän täytyy päästää irti siitä, että nykyinen työelämä olisi vain pelkkää trendikästä ja iloista ilotulitusta täynnä olevaa tekemistä. Se on toki välillä myös sitä, mutta harvemmin. Edelleen pääosin kaikki tehtävä työ pitää sisällään myös tylsyyttä ja tylsiä tehtäviä, eikä näitä pystytä ohittamaan edes automatisoinnilla.
Tylsyyden työssä tai työelämässä ei pitäisi olla pelkästään vain negatiivinen kokemus, vaikka tunteena se toki aluksi siltä saattaakin tuntua. Tylsyys, oleminen, on tavallaan pysähtymistä itsensä ja tekemisen äärelle. Ja vain jos pysähtyy, voi tiedostaa omasta toiminnastaan jotain uutta. Tylsyys voi myös rohkaista meitä hakemaan esimerkiksi uusia tavoitteita. Tai auttaa meitä synnyttämään uusia ideoita. Joillekin tämä voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että nykyinen tehtävä tai työ ei haasta riittävästi, jolloin tulee tarve tuunata sitä.
Lähes jokaisella toimialalla tarvitaan ongelmanratkaisukykyä. Toisilla ihmisillä on sitä luontaisesti enemmän kuin toisilla, ja jokainen voi sitä itsessään kehittää. Kun opimme sietämään paremmin tylsyyttä, pystymme myös kehittämään tätä kykyä itsessämme. On tärkeää, että meillä on kykyä kohdata päivittäistä turhautumista niin työelämässä kuin elämässä ylipäätään. Jos pakenemme sitä ihmissuhteisiin, sosiaaliseen mediaan tai Netflixiin, emme hyvin todennäköisesti saa niitä oppeja, joita tilanne voisi meille antaa.
Joidenkin tutkijoiden mukaan tylsistyneet ihmiset tuntevat, että heidän teoiltaan puuttuu merkitystä. Sosiaalipsykologiassa tehtyjen tutkimusten kautta on saatu tietoa siitä, kuinka tylsyys voi inspiroida ihmisiä etsimään tapoja olla epäitsekkäitä ja empaattisia sekä sitoutumaan pyyteettömään toimintaan. Tämä voi ohjata käytöstä niin, että henkilö haluaa osallistua merkittäviin aktiviteetteihin tai käyttäytyä merkittävällä tavalla. Tämän teorian pohjalta sanotaan, että pyyteetön käyttäytyminen täyttää tämän edellytyksen (merkityksellisenä oleminen), siten tylsyys edistää tällaista käyttäytymistä. Tylsyyden sietokykyä ja tylsiä hetkiä kasvattamalla voimme siis ehkä osittain vaikuttaa merkityksellisyyden kokemukseemme sekä työssä, että elämässä ylipäätään.