Miltä oma polku näyttää? Osa II

Edellisessä osassa kerroin Kari Enqvistin polusta sen verran, mitä opin hänen kertomanaan Tiedeykkösessä. Hänen polkunsa ei ollut looginen alusta lähtien, mutta ehkä polussa oli kuitenkin järkeä isossa kuvassa. Ehkä juuri se, että hän oppi ymmärtämään ihmismieltä psykologian ja filosofian kautta, auttoi hänet yhdeksi tunnetuimista kosmologian tieteen edustajista suurelle yleisölle. Juuri hän on popularisoinut tieteenalaansa siitä syvemmin ymmärtämättömälle kansalle.

Jos hän olisi tukka putkella lukenut pelkkää fysiikkaa ja kosmologiaa erikoisalanaan, ehkä häneltä olisi jäänyt jotakin oleellista ymmärtämättä ihmismielestä. Eikä hän silloin olisi tuonut tutkimustaan ja ajatuksiaan kaikelle kansalle? Tätähän ei tietenkään pysty koskaan vahvistamaan, mutta ajatuksella voi ja kannattaa leikkiä. Tänään nimittäin lähestyn oman polun ajatusta hyvin erilaisesta lähteestä, mutta samoin lainalaisuuksin. Oletko kuullut Cal Newportista tai hänen kirjastaan So Good They Can’t Ignore You? Vapaa suomennos olisi Niin hyvä, että sinut huomataan varmasti.

En ala referoida kirjaa, koska toivon sinun lukevan tai edes kuuntelevan sen, mutta tuon siitä esiin muutaman huomionarvoisen asian oman polun rakentamiseen liittyen. Ensimmäinen huomio on vinkki, miten tullaan huomattavan hyväksi. Huomattavan hyväksi tullaan harjoittelemalla riittävästi mutta ennen kaikkea tarkoituksenmukaisesti. Vastaus tuskin yllättää ketään, vaan ennemmin pakottaa miettimään omaa tekemistään. Millainen tahansa harjoittelu ei välttämättä tuo riittävää syvyyttä omaan osaamiseen, vaan on osattava säännöllisesti reflektoida omaa harjoitustaan tai parhaimmillaan vastaanottaa palautetta joltakin itseä paremmalta. Todellista oppimista ja edistymistä ei tapahdu, jos toistaa aina samaa eikä reflektoi tekemistään. Täydentävä palikka tässä on tietenkin harjoittelun säännöllisyys: pitää harjoitella riittävän usein. Minimissään varmasti muutamia kertoja viikossa.

Toinen huomio tuo valtavan helpotuksen. Ei ole välttämätöntä tietää omaa uratavoitettaan nyt. Polku löytyy tekemällä työtä, kohtaamalla ihmisiä ja erilaisten sattumien kautta. Tärkeintä on tehdä paljon ja tarvittaessa kokeilla uusia tehtäviä hahmottaakseen, missä on hyvä. Vaihtelevaan pisteeseen asti myös ihmiset ovat tärkeä elementti oman polun löytymisessä. Olemalla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa vähintäänkin luo verkostoja ja kuulee uusista, piilevistäkin työmahdollisuuksista – parhaimmillaan on osa jotakin serendipistä löytöä eli onnekasta sattumaa, josta ei alun perin olisi osannut edes haaveilla. Siksi kannattaa kohtauttaa itseään erilaisissa piireissä, keskusteluissa ja kissanristiäisissä vähintään aina silloin tällöin. Vaikka et pitäisi itseäsi minään sosiaalisena keskustelujen mestarina alun perin, ei haittaa. Avaa suusi joka kerta. Luota siihen, että tulet kerta kerralta paremmaksi.

Viimeinen oleellinen huomio ui vastavirtaan nykyisten elämäntaitovalmentajien, keittiöpsykologien ja Youtube-julkkisten hokemien kanssa. Moni kehottaa nykyään löytämään intohimon kohteen ja tekemään siitä työn – hyppäävän pois oravanpyörästä. Älä usko sitä. Älä usko sitä. Älä usko sitä, ellet ole jo nuoresta iästä lähtien tunnistanut itsessäsi yhden vahvan intohimon kohteen, jopa kutsumuksen, ja harjoittanut sitä vähintään puolisäntillisesti elämäsi ajan. Muussa tapauksessa totaalinen alanvaihto kesken kaiken vie sinut korkeintaan takaisin lähtöruutuun osaamisesi kanssa. Uusi ala on täydellinen hyppy tuntemattomaan. Kokemattomuutesi uudesta alasta perustaa tietämyksesi siitä korkeintaan mielikuvien pariin eikä idealisoitu intohimon kohde ole käytännössä yhtä hienoa ja hauskaa kuin mitä kuvittelit.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi aina tehdä samaa työtä (ellei niin itse halua). Sen sijaan voit miettiä omaa polkuasi eräänlaisena pyramidina. Kartutat erilaisia perustaitoja pohjalle, syvempiä taitoja siihen päälle, vielä syvempiä taitoja siihen päälle jne. Näin taitosi vähintäänkin suurin piirtein täydentävät toisiaan isossa kuvassa. Se riittää ja silti se ei ole täydellinen hyppy tuntemattomaan. Oleellista pyramidissa on se, että kaikkien näiden taitojen yhdistelmä saattaa tehdä osaamisestasi harvinaista ja siksi haluttua. Yllättäen saatat jopa jossain vaiheessa uraasi huomata, miten siitä ja taitojesi kehittämisestä on itsessään tullut intohimon kohde.

Lisäksi voit miettiä, minkälainen työ sopii riittävän hyvin luonteellesi ja mitä merkityksiä voit löytää siitä työstä. Joillekin se on itse työn tekeminen, joillekin raha, joillekin paikka oppia uusia taitoja ja joillekin tapa rakentaa verkostoja. Jotkut haluavat auttaa ja palvella ihmisiä, jotkut tehdä työtä mahdollisimman itsenäisesti. Mieti, mitä sinä haluat työltäsi ja miten nykyinen tai tuleva työsi voisi palvella sinua tässä. Kaikki työ ei ole kivaa, mutta kaikesta työstä pitäisi löytyä jotain merkityksen hetkiä ainakin silloin tällöin.

Laura Vainio

Talentchain-projektipäällikkö

040 129 2011 / laura.vainio@talentchain.fi

P.s. Kahden viikon päästä tulee sarjan viimeinen osa. Kerron silloin oman sillisalaattimaisen polkuni, miten pääsin tähän tehtävään.