Kirjoittanut: Laura Vainio

Olin kuuntelemassa Suomen mielenterveysseura ry:n Susanna Kososta tänään työeläkevakuuttaja Elon järjestämässä seminaarissa. Kososen aiheena oli ”Nuoren mielen kohtaaminen ja johtaminen”. Tähän kirjoitukseen olen koonnut seminaarin tärkeimmät opit työnantajan ja rekrytoijan näkökulmasta.

Ensimmäisessä työpaikassa aloittaminen

Seminaarin alussa kehoitettiin miettimään omaa ensimmäistä työpaikkaa: millaisia odotuksia oli ensimmäisen työpäivän lähestyessä, miten työhön perehdytettiin, auttoiko joku tietty aikuinen läpi ensimmäisen kesätyökokemuksen jne. Toisessa harjoituksessa pohdittiin omaa ajatusmaailmaa ja tavoitteita 16-vuotiaasta aina 21-vuotiaaseen saakka. Omat ajatukset olivat silloin aika eri maata, eikä tämä varmasti ole pelkästään minun kokemukseni.

Me aikuiset työelämän konkarit saatamme välillä olla jo aika vieraantuneita siitä nuoren maailmasta, jossa kaikki kulkee aivojen etuotsalohkon ehdoilla. Miettikääpä, millaista on kun tämä kukat ja mehiläiset otsalohkossa hyrräävä teini tulee ensimmäiseen työpaikkaansa! Nuoren mieli voi olla mustavalkoinen, itsetietoinen, kaikkivoipainen, sosiaalista hylkäämistä pelkäävä… Kaikkea sellaista, jonka aikuiset ovat jo ehtineet unohtaa ja jota vastaan aikuiset ovat rakentaneet resilienssiä. Työpaikalla sattunut pienikin moka voi olla maailmanloppu ja lopullinen kasvojenmenetys. Kotiolojen murheet saattavat painaa mieltä myös työpäivän ajan. Aikuisille pienet asiat tuntuvat nuoresta isoilta.

Me aikuiset työkaverit

Herkät ja haavoittuvaiset nuoret tarvitsevat turvallisia aikuisia työpaikoille, koska oman työpaikan aikuiset muokkaavat sitä todellisuutta, joka nuorelle syntyy työelämästä. Lisäksi turvallisuuden tunne edistää oppimista. Tuliko äkkiä tunne aika isosta vastuusta? Sitähän se aikuisuus on, ja tämä näkemys kannattaa ulottaa myös työpaikoille. Parhaimmillaan ja pahimmillaan sinä saatat olla nuorelle ensimmäinen aikuinen, joka näyttää hyvää roolimallia työelämätaidoista ja työnteosta.

Kosonen puhui myös nuoruuden olevan ”toinen mahdollisuus”. Mahdollisuus siksi, että hyvin toimiva ja turvallinen työyhteisö voi tehdä valtavan työn nuorelle, jolla on rikkinäinen tausta. Tällainen työyhteisö antaa nuorelle toivoa. Tällainen työyhteisö myös vahvistaa kohtaamisia nuoren kanssa: hän  tulee nähdyksi ja kuulluksi. Nämä ajatukset voisivat olla suoraan myös Talenchainin pelikirjasta, koska missiomme on lisätä arvostavia kohtaamisia nuorille – samalla kun yritykset saavat kohtaamisiin työkaluja.

Viimeiset vinkit

Tässä vielä konkreettisia työkaluja nuoren kohtaamiseen (Susanna Kososen vinkkaamana):

• ”Sano, älä luule.”
• ”Kysy, älä luule.”
• Perehdytä työhön kunnolla. Työpaikka voi olla nuoren ensimmäinen eikä hänellä välttämättä ole hajuakaan, mitä häneltä odotetaan. Kerratkaa pelisäännöt.
• Mieti, mihin suuntaan palautteesi ohjaa nuorta. Kannustatko häntä vaivihkaa ylisuorittamaan? Kehutko aina siitä, kuinka paljon hän on jälleen ehtinyt tehdä pienessä ajassa?
• Mitä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä ehkäistään mielen järkkymistä, sitä todennäköisemmin parantuu.
• Onko elämän osa-alueet hallussa? Mielenterveyden käsi tarjoaa laajan tarkistuslistan.

Kiitos Susanna erinomaisesta puheenvuorosta!