Mä oon Kristian.

28-vuotias nuori miehen tynkä, jonka matka on kulkenu Riihimäen ja Joensuun kautta Tampereelle. Tampereelle muutin ihan suoraan töiden perässä 2015 ja tälle tielle sitä on jääty. Aloitin työt Soldemilla syyskuussa 2015 Telian B2B- myynnin projektissa. Tuota ennen on tehty hommia VR:n lipunmyyntitiskeillä, pienemmissä myyntitaloissa ja yks kesä Valmetilla logistiikkapuolella.

Soldem oli alun perin sellainen “kun nyt vaan äkkiä jonku paikan saa, että pystyy paremmalla pohjalla ettimään sitä oikeeta työtä” – tyyppinen ratkaisu. Vahingossa kävikin niin, että myyntihomma rupes tuntumaan mukavalta, paikka oikealta ja järkevältä, ja koeajan jälkeen ei ollut aikomuksia katella mitään uutta hommaa. Soldemilla tuli (esimiehen pienellä avustuksella) löydettyä ihan selkeitä vahvuuksia työelämässä, mitä mä pidän tänäkin päivänä aika saavutuksena. Mä en luonteeni puolesta koskaan kuvitellut, että myyntiorganisaatiossa musta sais irti mitään muuta kun riittävän läjän stressiä, että hiukset irtoaa päästä.. Tai siis… hmm..

Mun luonne kuitenkin kääntyi melko isoksi vahvuudeksi, kun työpaikalla alko jyllätä muutokset ja tuli erinäkösiä pilotteja testiin. Varmasti paras asia, jota oon oppinut, on fokusoituminen. Mun pää yrittää aika herkästi ratkoa kymmentä eri asiaa kerralla, mikä ei tietenkään toimi. Tää on ihan yleinen piirre, kun on vähänkin luova ja avoin persoona. Töissä oli pakko keskittyä yhteen ongelmaan kerrallaan, ja siellä tuliki sitten opittua melko järeän kaliiperin ongelmanratkojaksi. Tätä koko hommaa toki kannatteli oma luovuus, pragmaattisuus ja jokseenkin osaava ulosanti.
Huomasin yhtäkkiä olevani se tyyppi, jonka harteille tuli kaikki uudet pilotit ja testattavat asiat, eli tollanen perinteinen myyntityö heitti voltin ihan uusille urille. Loppuvaiheilla Soldemin päässä tuli käytyä toisessakin projektissa, jossa pääsin kokeilemaan josko sais tekohengitettyä tollaisen toinen jalka haudassa- mentaliteetilla pyörivän projektin. Nykyään se on käsittääkseni yks parhaiten menestyviä, mikä on mulle älyttömän iso ylpeyden aihe! Käytännössä siis Soldemilla pääsin alkuun löytämään ja hiomaan omat vahvuuteni ja vieläpä hyödyntämään niitä monipuolisesti! Ihan mahtavaa touhua moinen!

Tosta huolimatta mulla alkoi olla enemmän ja enemmän sellainen olo, että jotain puuttuu. Loppuvaiheilla jostain syystä ei vaan enää tuntunut siltä, että työ palkitsee samalla tavalla kun ennen. Tän pystyi onneks ottamaan hyvin matalalla kynnyksellä puheeksi esimiehen kanssa, ja useamman juttutuokion ja pitkän pohdinnan jälkeen todettiin, että valitettavasti työpaikalla ei oo enää mulle niin paljoa annettavaa kun ennen. Tuo kuulostaa vähän itsekkäältä, mutta parempi myöntää missä mennään, kun yrittää vaan väkisin painaa töitä ilman, että se hyödyttää oikeasti ketään. Tässä kohtaa kuvioihin astui Talentchain.

Pomo suositteli mulle Talentchain- verkostoa ja ehdotti josko lähettäisi sitä kautta kattomaan mulle seuraavaa askelta työelämässä. Tämä oli jotakuinkin tajunnanräjäyttävää. Sen sijaan, että mua oltaisi lähdetty pikkuhiljaa passiivisesti savustamaan pihalle, mua haluttiin auttaa vielä tässä kohtaa. En tiedä onko tommoinen normaalia nykyään työpaikoilla. Jos ei ole, pitäisi ehottomasti olla. Talentchainin kautta päädyin nykysen työnantajani haastateltavaksi ja kuten kaikista fiksuimmat ja nokkelimmat ehkä päättelikin: Pääsin uuteen työpaikkaan Collapick OY:lle, jossa teen tällä hetkellä myyntihommaa digitalisaation parissa. Mä rupean myös Talentchainin somekasvoksi, ja nykyinen pomo hykertelee kun saa mut instagramiin pölisemään. Ja siis kyllä, mä olen se keski-ikäinen 28-vuotias, joka ei oo vielä instagramia kertaakaan käyttänyt. Noh, onneks mä voin käyttää Myspacea tukena.. Tä?

Kirjoittaja
Kristian Rasehorn
Digimyyjä Collapick